Elämäntarina

Kaikki mitä olen elämässä kokenut on tuonut minut lähemmäs tätä tehtävää. Olen vanhin neljästä lapsesta. Synnyin ruotsinkieliseen boheemiperheeseen, jossa kasvilääkintä oli osa arkea. Fammoni ja isäni opettivat yrttiystävien ominaisuuksista. Lapsuudessa tunsin syvää yhteyttä eläimiin, etenkin hevosiin. Muistan Hesarin etusivun kuvan: siinä oli kuva Erkki Linkolasta, pikkulintu kädessä. Tekstissä luki: “suojelen sinua kaikelta”. Sanat koskettivat ja herättivät minussa kaipuun tehdä jotain merkityksellistä.

Koulussa olin aina se ahkera ja kiltti tyttö. Lukion jälkeen muutin Turkuun opiskelemaan kansainvälistä oikeutta ja valtiotieteitä. Olin mukana Amnestyn toiminnassa ja haaveilin urasta ihmisoikeuskentällä. Graduni kirjoitin alkuperäiskansojen oikeuksista. Minua kiehtoi elämäntapa, jossa kunnioitetaan maan lahjoja. Jäin yliopistolle tekemään väitöskirjaa. Koin olevani etuoikeutettu ja nautin monella tapaa tästä ajasta. Tein kenttätutkimusta Malawissa 2006 ja se mullisti maailmani aikalailla. Tapasin naisen, jonka läsnäolo oli niin voimakas että se pysäytti minut täysin. Mieleni kaikki stressaavat ajatukset pysähtyivät hetkeksi. Halusin kokea samaa mielen kirkkautta mitä näin tässä naisessa. Pyysin häneltä apua. Hänestä tuli mentori ja ystävä.

Kaksi vuotta myöhemmin maailma mullistui uudestaan. Katsoin kuolemaa silmiin kaksi kertaa. Ensin auto-onnettomuudessa ja sitten tyttäreni synnytyksen jälkeen. Kohtuni vuoti verta läpi yön, läpi lakanoiden. Olimme kolmistaan huoneessa. Näin pelon mieheni silmissä. Tyttäremme nukkui levollisesti meidän välissä. “Suojelen sinua kaikelta.” Sain verensiirron ja nukuin 12 tuntia.

Kouluttauduin doulaksi koska synnytys oli niin voimakas kokemus ja se toi minut takaisin kehoon. Väitöksen jälkeen sain mahdollisuuden tutkia synnytyspolitiikkaa ja naisten oikeuksia mutta jätin akateemisen maailman ja siirryin yrittäjäksi. Opiskelin kokonaisvaltaista terveyttä; ravitsemusta, resonanssia, keho-mieli -menetelmiä. Klaran ollessa vauva olin myös löytänyt uuden opettajan: naistenpiirin. Oivalsin etten tee sisäistä joogaani itseni takia. On kyse sukupolvien ylisestä työstä.

Lapsuuteni vahva yhteys maahan ja kaipuu antaa jotain takaisin maalle, nuoruuteni idealismi ja yritykset ratkaista ongelmat lakien ja säädösten kautta, mullistava äitiys. Rakkaus kohtuun. Oma sisäinen jooga, meditaatio, pyhät myytit ja piirit. Kaikki on tuonut minut tähän työhön kuukautiskierron pariin. Tämä kuukautisvallankumous jonka näen tapahtuvan joka puolella. Siihen liittyy sisäisten ja ulkoisten valheiden ja vanhojen kaavojen purkaminen. Se on kehollista ja maallista ja pyhää. Olen etuoikeutettu, että saan olla osa tätä liikettä.